– Meillä kotona kuunneltiin tosi paljon musiikkia. Meillä soi Louis Armstrong ja Ella Fitzgerald, blues, jazz, vanha jatsi ja dixieland. Mun vanhempi sisko meni ”vähän edellä” aina, se kuunteli purkkaa ja jytää ja soulia. Siskon huoneesta kaikui Deep Purple, Uriah Heep, Led Zeppelin ja Motown, erilaiset Motown-kokoelmat, joilla lauloivat muun muassa Diana Ross ja Supremes.  Ja kun mulla ei ollu omaa levysoitinta, mä pöllin sen levyjä, ja kuuntelin niitä isän levysoittimella.  Mutta mun oman pään räjäytti varsinaisesti Hurriganesin Rock And Roll All Night Long. Albert Järvinen oli Se juttu, mitä mä diggasin. Usein vieläkin joku tulee keikalla sanomaan, että ”sun soitosta kuuluu Albert Järvinen”. Albert oli mulle avain blues-arkkuun. Yhtäkkiä mä tajusin että Muddy Waters, Albert King jne. oli niitä, joita Albert oli kuunnellut. Sitten tuli Dave Lindholm, ja sittemmin myös Rock´n Roll Band, joita diggasin tosi paljon. Tajusin, että tää on kova tää Dave Lindholm, tekee hienoja tekstejä, soittaa hienosti, on laulava kitaristi, ja jotain sellaista mä itsekin haluaisin olla. Eli, kyllä Dave on mun suurin esikuva.  Noihin aikoihin mun faija sanoi, että pitää tehdä työtä, ettei kaikki tule elämässä tuosta vaan. Mä muistan, kun mä tahdoin  sitten kitaravahvistimen, ja faijan mielestä Carlos Santana oli hyvä kitaristi (ja mä olin taas että – Häh?). No, se sanoi, että opettele Samba Ba Ti, ja soita se hänelle, sitten hän voi ostaa vahvistimen. Mä kuuntelin mankalla sitä biisiä, piirsin jopa kitaratabulaattorin ja harjoittelin 4 kuukautta ko. biisiä. Faijan yksi ystävistä oli Paavo Raninen, pianisti ja kapellimestari, ja sitten kun se ”koepäivä” koitti, me ajettiin Saab 99:llä Anttilan parkkihalliin, faija ja Paavo istu etupenkillä, ja mä istuin takapenkillä ja soitin Samba Ba Tin. Miehet kuuntelivat vakavana soittoa, ja kun olin päässyt biisin loppuun, Raninen kääntyi tuimana isän puoleen ja totesi: ”Kyllä poika soittaa osaa!” Mä olin ihan muikeena, ja sitten mentiin Sähkötasoon, ja mä sain 20-wattisen Wem-transistorivahvistimen, jossa oli Volume ja Tone. Myöhemmin tajusin, et kun sen vahvistimen vääntää aivan kybälle, soundi menee särölle ja sieltä tulee valtavan hienoa, väkivaltaisen kuuloista ROCK`N ROLLIA.

He started to study a classical piano when he was six year old. He has graduated Tallinn Music School (in music theory, 1970) and Tallinn State Conservatory (in composition with prof. Eino Tamberg, 1982). In 1989 he received a scholarship from Berklee College of Music (Boston, USA).

In recent years he has played a groove jazz with DJ`s on his various electric keyboards and Moog synthesizers.

He has been performed in such famous concert places like Tchaikovky Concert Hall in Moscow, Kapella in St. Petersburg, Boston Symphony Hall, DeDoelen in Rotterdam, Rudolfinum in Prague, Holywell Music Room in Oxford and Bunkamura Hall, Tokyo.

In his interpretation, Tõnu Naissoo combines several trends of jazz, while including also principles of classical music into his improvisations. He improvises equally well on electric instruments and piano. His play unites lyrical depth, existential gravity and relaxtant entertainment.

DANCE FACTORY